30.1.2018

Mistähän sitä taas edes alottaisi.. Siitäkö että nilkka on huonompana? Siitäkö että tuntuu etten riitä kellekkään? Siitäkö että haluaisin kuolla? Siitäkö että pelkään mummon menetystä? Siitäkö että tuntuu kaikkien hylkäävän miut aina kun eniten heitä tarviisin? Siitäkö että pelkään menettäväni/menettäneeni elämäni tärkeimmän asian?

Kaikki on vaan niin raskasta ja vaikeeta enkä enää tiiä onko missään mitään järkee. Tuntuu, että vajoon takasin sinne pohjalla, josta en ehkä koskaan enää nouse. Kaikkein parasta ois vaan kun häviisin täältä.

Anteeks kaikille että jos en oo jaksanu pitää nyt kehenkään yhteyttä. Jos selviin päivän perusasioista, niin oon tyytyväinen. Joskus pelkkä sängystä nouseminen on hankalaa. Sitten saan kuulla että "et tee ikinä mitää" "sie vaa makaat". No VITTU ANTEEKS jos oon niin kipee ja väsyny. Henkisesti ja Fyysisesti. En vaan aina pysty kaikkeen, vaikka kuinka haluaisin.

Vihaan itteeni. Vihaan kroppaani. Vihaan läskejäni. Vihaan hiuksiani. Vihaan kaikkee itessäni.

En tiiä pystynkö kirjottamaan enempää.. Tuntuu että oon niin loppu. Pää täynnä ajatuksia, mutta tuntuu etten saa niitä tähän sanoiksi. Haluisin kertoo kaiken, mutta se ei vaan tuu ulos..

Tarina, osa 2

Istun ulkona. Katselen putoavia lehtiä. Kuulen pienen tuulen vireen korvissani. En kuitenkaan tunne kylmyyttä, en märkää syksyistä maata, itse asiassa en tunne enää mitään. 

Näen kuinka maailma vain lakastuu ymprilläni. Kaikki kuolee. Myös minä.

Olen henkisesti niin loppu, lähes kuollut. On aika lopettaa siis tämä tuska. Mitä minä täällä tekisin edes? En enää mitään. Olen elänyt elämääni tuskien kanssa jo liian pitkään ilman parannusta, en enää usko minkään pelastavan minua. Rakastan kaikkia jotka olette minua auttaneet ja tukeneet..

https://www.youtube.com/watch?v=RZihexeDPAg

Retkahdus

Olin tässä pitkän pätkän taas koskematta teriin tmv. Noo nyt sitten reilu pari viikkoo sit retkahin..

Olin suihkussa ja näin siellä kulmakarvojen ajelijan. Siinä on terävä terä ja siinä sit tuijottelin sitä. Oli ollut taas pari raskaampaa päivää. Otin sen käteen ja mietin onko tämä oikein kuitenkaan. Laitoin sen takaisin ja jatkoin suihkun alla istumista. Siinä sitten kuunnellessa veden valumista ja taustalla soi oma spotify lista ja aloin itkeä..En tiedä minkä takia ne kyyneleet alkoivat valua, mutta tuntui että romahdan. Otin taas sen terän käteen.. Tuijotin sitä ja vanhoja arpia vuorotellen. Suljin silmät ja samalla terä painautui ihooni, vetäisin nopeasti ja näin veren. Se sai oloni hieman helpottumaan. Toistin saman pari kertaa..

Pesin hiukset, kropan ja menin vessaan etsimään laastaria. En todellakaan halunnut Tommin tai kenenkään muun näkevän romahdustani. Häpesin. Pelkäsin. Olin taas pettänyt itseni ja kaikki muut..

Toivon, että joskus ihmiset ymmärtäisivät masentuneita..