Istun ulkona. Katselen putoavia lehtiä. Kuulen pienen tuulen vireen korvissani. En kuitenkaan tunne kylmyyttä, en märkää syksyistä maata, itse asiassa en tunne enää mitään.
Näen kuinka maailma vain lakastuu ymprilläni. Kaikki kuolee. Myös minä.
Olen henkisesti niin loppu, lähes kuollut. On aika lopettaa siis tämä tuska. Mitä minä täällä tekisin edes? En enää mitään. Olen elänyt elämääni tuskien kanssa jo liian pitkään ilman parannusta, en enää usko minkään pelastavan minua. Rakastan kaikkia jotka olette minua auttaneet ja tukeneet..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti