En tiiä alottaisko sanoista moikka kaikki vai oisinko vaik hiljaa. Pitäisikö minun olla tänne kirjoittaa miten ihanaa elämäni on vai siitä mitä tunnen juuri tällä hetkellä. Kerronko siitä miten oli ihana nähdä siskoani pitkästä aikaa vai siitä miten tänä iltana kaikki taas tuntui vaan kaatuvan niskaan ja oman jaksamiseni romahtamisesta. Veikkaan et ainakin läheiseni lukisivat mieluumin tekstin positiivisista asioista, mutta luulen että tää on se negatiivinen puoli. Toisaalta luulen että on vain paras pyyhkiä kyyneleet, ottaa iltalääkkeet että pääsen hetkeksi pois päänisisälläni olevasta sekasorrosta ja kasata aamulla taas itseni ympärilleni se muuri minkä ainakun saan rikottua niin saan kasata takaisin. Parempi vain kun sanoo aina vain kaikille että kaikki on hyvin ja kertoo vain positiiviset tapahtumat.
Ps. Lopuksi mietintä kaikille. Jos ihminen kertoo kolme iloista asiaa elämästään/jaksamisesta/voinnistaan tmv, niin oletteko koskaan ajatelleet kuinka monta paskaa asiaa samalla hetkellä päässä liikkuu?
Niinkuin alussa mainitsin niin ei elämäni pelkkää paskaa ole. On tapahtunut kaikkea mukavaa ja ympärilläni on ihania ihmisiä, ainakin näin uskon..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti