Koulu ei kiinnosta

Moikka!  Meillä on taas tänään koulupäivä ja voi että tää on tuskaa!  Siis en jaksa keskittyy hetkeekään.. Oon vaa väritelly,  pelannu puhelimella,  selannu somee jajajajajaja kaikkee muuta kun opettajaa kuunnellu. 

Onni on tää värityskirja ja pari kynää niin saa johonki purkaa tätä turhautumista. Vaikka opettaja katsookin pahalla kun koko ajan touhuan jotain muuta :/. Mutta en voi sille mitään etten näissä luennoissa pysty keskittymään kun on pelkkää hiljaa istumista koko päivä. 

Aiheena ollu imetystä, vauvan hoitoa,  sairaan lapsen hoitoa yms. Mutta kun kaikki on vaan dia-esityksiä ja tasata puhumista OPETTAJALTA kaikki tunnit. Muutenkin 6h päivä pienellä ruokatauolla ja yhellä pissi/kahvi tauolla. Oon turhautunut tähä touhuun.

Mut ny koitan jatkaa väritellyy ennen kun toi ope murha miut katseellaan.. HEIDO <3

Saanko vaan itkee?

Moikka!

En ymmärrä miks oletan aina kun elämässä tapahtuu ees yks hyvä juttu, että viimein pääsisin nousemaan pinnalle..petyn kuitenkin joka kerta ja tajuan elämän valuvan alaspäin taas..

En osaa eritellä mikä kaikki painaa mua ja mitkä kaikki asiat ovat sieltä ja syvältä. Mutta koitan jotain kertoa..

1.Miun ja miun kämppiksen välit meni ristiin jo 2,5viikon välkeen. Riideltiin ihan kunnolla yksi päivä jona aikana hän haukkui minua draama kuningattareksi, riidan aiheuttajaksi, teiniksi, ymsymsyms. Silloin jo irtisanoin vuokrasopimukseni, koska tämän lisäksi kämppikseni ei koskaan siivonnut tai hoitanut koiraansa. Myöskään juttelu hänen kanssaan ei sujunut, koska hän ei kommentoinut jos puhuin hänelle, hän vain jauhoi omista asioistaan.
Nyt siis olen sitten ns. asunnoton, joten kai se on pakko palata vanhempien nurkkiin vielä asumaan..ellei uutta asuntoa löytyisi nopeasti!

2.Koulussa olo ahistaa todella paljon. Siellä on paljon ihmisiä ja joudun istumaan paikoillani monta tuntia. Tämä paikoillaan olo on erittäin hankalaa minulle ja minun on pakko saada koko ajan touhuta jotain..joten en pysy kärryillä tunnin asioista. Myös etätehtävien teon kanssa on hankaluuksia kun en ymmärrä yhtään mitä pitää tehdä ja milloin ja minne ja miten ja minne palauttaa. V*ttu.

3.Olimme lauantaina juomassa kaverini kanssa. Päädyin sitten pussailemaan yhden tosi ihanan jäbän kanssa. Sen huulet ja kroppa ja se kipinä meidän välillä oli niiiiin ihana <3. Nyt vain tuntuu että jätkä ignooraa mua, toki tiiän et se on ehkä ujo ja hyvä että naapureillekkaan moi välillä uskaltaa selvinpäin sanoa. 
Olen kuitenkin 100000000% onnellinen jos saan joskus kokea sen tunteen uudelleen (;..


Mutta nämä asiat nyt ekana tuli mieleen. Älkääkä luulko että tässä olisi kaikki.. noin sata asiaa vielä lisää on, mitkä ahdistaa. Kaikki tämä kun on kasautunut ja kaiken lisäksi esittänyt onnellista niin olen taas ollut monesti lähellä viiltelyä. Puukko ollut jo monesti kädessä, mutta sitten olen romahtanut kyyneliin ja samalla viillon teko unohtunut. 

Nyt kuitenkin pakko mennä lämmittämään taloa. HEIDO <3

Hei kulta itke vaan jos sua itkettää

sä puhut menneistä, niis on kestettävää

ja sä kestit kaiken ilman ketään, sä selviit mistä vaan

sä oot niitä jotka yksin nuolee haavojaan

mä en oo sun äiti mut voin puhaltaa

kun avaat silmäs huomaat etten mennyt mihinkään

mä en oo sun äiti mut mä tähän jään

anna mä puhallan, puhallan

anna mä puhallan sut ehjäks taas

anna mä puhallan, puhallan

anna mä puhallan sut ehjäks taas

(janna - anna mä puhallan)

Tuparit

Moikka!

Viime viikonloppuna tuli juhlittuu tupareita siihen malliin että ensimmäinen tölkki aukes 15 ja viimesen join 4.30 yöllä. Sinä aikana vidin kirkasta ku viimestä päivää ja kaikkee muuta sekasin, hups!

Nyt olo on semmonen että en juo enää koskaa, paitsi no jo tän viikonloppuna uudet bileet. Noo ei voi mitäää ;).. 

Mutta joo tuparit oli kyllä ihanat <3 ! Oli sisko, sen poikaystävä, porukat ja 11 miun kaverii ja tietty koiria pari XD.. Talo oli täynnä, mutta ei tehny tiukkaa. 

Aamulla hetken herättyäni mietin miks ihmeessä herään yhen jätkän vierestä, mutta noo ei sit onneks oltu kun nukuttu ja jätkä oli komee ja ihana ;) <3

Mutta nyt iltapalan tekoon, HEIDO <3

Heppailua

Moikka!!

siis apuwa.. Ratsastin joskus lapsena 5-6vuotiaana pari kertaa. Silloin kuitenkin poni oli laiska ja satula vyö lyösällä joten olin tippua pariin otteeseen. En siis sen jälken enää hevosen selkään uskaltanut, mutta kuitenkin uskalsin harjailla niitä. 

Eilen kämppikseni kysyi lähtisinkö kuvaamaa häntä ja hänen hevostaan. No kun ei ollut muutakaan suunnitelmia niin sanoi että lähen.

Siellä sitten laiteltiin heppa valmiiiks ja kämppis selkään. Mentiin siinä sit pellolle ja sain otettua paljon hyviä kuvia :). Sen jälkeen hän meni kentälle ratsastaaan ja sieltä vielä kuvailin muutamia otoksia.

Sitten hän pysähtyi ja kysyi haluaisinko käydä selässä edes. Olin ihan p*skat housussa että en uskalla. Kuitenkin hän sai minut houkuteltua selkään ja lopulta ratsastelinkin ilman taluttajaa kymmenisen minuuttia ja ai että, RAKASTUIN!!! Siis tuntu kun se ois ollu miulle terapiaa. Sovittiinkin että rupeen aina kulkee mukana tallilla niin pääsen ratsastelemaan ja eihän sitä tiiä jos joskus miun toive omasta hevosesta toteutuisi :) <3

Mutta nyt lähden ruuan tekoon ja sen jälkeen käymään porukoillani, HEIDO <3