lauantai 21. tammikuuta 2017

Alkoholin käyttöni

Moikka!

Jos joku seuraa minuu snäpissä tai ask:issa niiin on varmasti huomannut että juon aika paljon alkoholia ja usein.. Tulee usein juotua se koko viikonloppu ja lähes aina molempina päivin lähtee päästä (=eli niin humala et ajan kulku häviää eikä enää muutenkaan tajuu mitään ymsyms). 

En todellakaan ennen juonut näin usein. Vaikkakin ekat kännit tulikin juotua siinä 15vuotiaana ja sen jälkeen aina silloin tällöin tuli vedettyä kännit, mutta ei koskaan näin pahasti. KUNNES olin noin 16,5v ja löysin uuden kaveriporukan. Heidän kanssaan kävin ryyppäämässä ja ekalla kerralla kun olimme juomassa niin lähti päästä niin että tuli myös ulos oksennuksena.. Enkä todellakaan ole ylpeä siitä.. (tällä reissulla sain myös humalassa kovan paniikkikohtauksen)

Tän jälkeen sit tuli juotuu vähä enemmän ja useemmin ja näin. Mutta ei kauheesti kuitenkaan.. Tää kauhee vetäminen alko tossa noin 3kk sitte. Sen jälkeen oon juonu oikeesti lähen joka vklp kakspäiväset ja sit saattanu viel viikolla juua lisänä alkoholia..

Silloin noin 3kk sitte elämääni ilmestyi jätkä, josta taisin tännekkin kirjoittaa (?), joka oli varsinkin silloin tosi kova alkoholin käyttäjä.. Hän joi joka viikonloppu todella todella todella paljon ja kaatuili ymsyms.. No sitten kun aloin kyseisen jätkän seurassa pyörimään niin myös oma alkoholin käyttöni siinä lisääntyi (JA JOO EN TODELLAKAAN SYYTÄ JÄTKÄÄ TÄSTÄ, itsehän minä teen päätöksen juoda).. Siitä sitten vähitellen alle kuukaudessa huomasin kuinka ihanaa on ollu humalassa ja kuinka saan unohdettua kaiken paskan elämästäni.....

Sitten alkoikin ystävien, vanhempien, ystävien sisarusten, isovanhempien, omien siskojen yms. huoli miun alkoholin käytöstä.. Alussa kielsin kaiken ja sanoin että tää on vaan nuoruutta ja että en juo ku pari kertaa tälleen kaks päiväset.. No miten sen nyt ottaa jos juonut 2kk ajan kaks päivset ja viikolla lisänä juonut..

Sitten viimeisimmän kerran kun kävin psykologilla niin sanoin että olen huolissani alkoholin käytöstäni.. Varsinkin kun suvussamme isälläni ja siskollani on alkoholismi, niin en haluaisi itseäni siihen kuntoon.. Se on jotain niin kamalaa katsottavaa kun sitä on ihan vierest seurannut 18vuotta :/. 

Kuitenkin jotenkin ei tuokaan rajoita sitä. Joka sunnuntai totean edelleen että ''en juo enää ikinä'' tai ''ens viikonlopun oon selvinpäin''.. Ja sitten viimestään keskiviikkona/torstaina alkaa päässä pyörii että ''no voisha sitä nyt myötästä pari ottaa viikonloppuna. Ihan vaan pari''. Joo sitte sunnuntaina huomaan että ei jäänyt pariin eikä muistikuviakaan ole kaikesta.. 

Se mielihyvä ja olo minkä saan kun nautin alkoholia on niin ihana. En vaan jotenki haluu lopettaa juomista.. 


Tästä asiasta on niin vaikea puhua tai kertoa kellekkään :/.. Jopa tänne tän kirjottaminen on hankalaa ja tää voi olla tosi sekavaa.. Pahottelen sitä, ehkä saan jossain vaiheessa kirjotettuu tästä kakkos osan missä selittäisin tarkemmin ja selkeämmin.

http://rehappi.fi/?gclid=Cj0KEQiAh4fEBRCZhriIjLfArrQBEiQArzzDAaeda99nIruE9TonDVVhHjw7Hm5iozeqGW4aaHIf1gcaAht88P8HAQ

http://www.paihdelinkki.fi/fi/testit-ja-laskurit/alkoholi/alkoholiriippuvuustesti-sadd 

http://www.testimaa.com/test/ca?l=fi 

Mutta ny lähen nukkumaan, HEIDO <3!

tiistai 10. tammikuuta 2017

Viilsin..

Moikka! (pitkästä aikaa..)

En oo pitkään aikaan saanut aikaiseksi avata konetta ja alkaa kirjoittamaan, vaikka ideoita ja aiheita onkin mielessä monta ollut.. Mutta panacodin syönnin takia tuntuu että välillä on ihan pihalla eikä ajatus kulje. Myös on tapahtunut niin paljo kaikkea mikä laittanut ajatukset sekaisin, mm. kaveririntamalla ja oli tässähautajaisetkin :/ (näistä sitten lisää jossain toisessa postauksessa!)

Mutta joo! Aloitetaan siitä mistä ajattelin ny vähän puhua, eli viiltelyn jatkuminen.. En ymmärrä miksi mutta oma jaksaminen on romahtanut alaspäin tosi paljon.. Olen itkenyt, saanut paniikki kohtauksia ja niiden takia myös se puukko on tullut otettu käteen useammankin kuin yhden kerran.. 

Nilkkaan olen kaikki viillot tehnyt ja siiihen on syynsä:
1.en halua että kaikki näkevät ne, eli saan peitettyä halutessani kun laitan vain sukan jalkaan
2.tunnen kivun koko ajan kävellessä kengät jalassa kun kenkä ns. painaa haavoja (tämä toki tekee myös sen että haavat avautuvat helposti uudelleen..) ja se tuntuu hyvltä

Kuitenkin tuo nilkka on taas sen näköinen et hävettää olla ilman sukkia.. Ne haavat kutisee niin paljon aina esim. suihkun jälkeen et tulee vahingossa revittyy ruvet pois eikä ala paranemaan kunnolla..

Mutta joo tää oli ny vaan tämmöne nopee kirjotus kun sain viimein aikaseks avata koneen. Mutta nyt meen takas peiton alle kattomaan telkkaria ja nauttimaan illasta ennen kun nukahan. 
HEIDO <3!