Muutto edessä

Moikka!

Joensuun ydin keskustassa asuminen ei ollutkaan ihan minua varten.. En ole viihtynyt siellä yhtää ja sen huomaa siitä että kolmen kuukauden aikana olen ollut siellä yhteensä ehkä 10yötä ja niistäkin vain 1-2yötä yksin ja selvinpäin.

Joten olen noin kuukauden ajan katsellut vuokra-asuntoa vähän kauempaa keskustasta ja viimein tärppäsi! Kävin katsomassa viime viikolla asuntoa ja seuraavana päivänä olinkin jo allekirjoittamassa vuokrasopimusta! Uuden asunnon avaimet saan 1.4. eli vähitellen pitäisi alkaa katselemaan ja pakkailemaan.

Asunto sijaitsee siis kaksikerroksisessa senioritalossa jossa asuu hyväkuntoisia ikäihmisiä, mutta myös jonkin verran nuoria :)! 

Minun asuntoni on maantasossa ja se on yksiö (28neliötä). Todella tilava ja siisti. Myös kaappi tilaa on reilusti enemmän kuin nykyisessäni. 

Asumiskulunikin pienenevät melkein 200€/kk joten senkin takia tämä on ihana asia! Jää rahaa vähän muuhunkin.. Ja ei, en tarkoita ryyppäämistä vaikka sitä harrastankin paljon!

Olen niin innoissani muutosta että voisin vaikka heti alkaa pakkailemaan ja muuttaa. Se asunto tuntui niin kodilta jo kun sinne meni sisälle!

Kuvia yritän saada sitten kun pääsen muuttamaan :)!

HEIDO<3

Koiruuksien kuvailua

Moikka!

Käytiin äitin kanssa juoksuttamassa koiria metässä ja päätin ottaa järkkärin mukaan, jos vaikka sais tytöistä uusia kuvia :)! Ja kyllähän noita ainaki muutama hyvä tuli otettuu niin sai facebook:kiin ja muualle päiviteltyy ;).... Joten laitetaanhan tännekkin muutama kuva:

Muska ja Emma

Susu

Muska Ja Susu

Sitten käytiin Satun kanssa juoksuttamassa Susua ja Debyä koirapuistossa. Tytöt näkivät ensimmäisen kerran toisensa ja heistä tuli heti ystävykset <3! Ihana parivaljakko oli kun yhdessä painoivat menemään pitkin aluetta. Siitäkin reissusta pari kuvaa:

Yhteis pyörinnän jälkeen taas lähtö valmiina

*Minä tuleeeeeeeeeeen*

Susu nauttii elämästä ja ihanasta kevät säästä

Pyörinnän jälkeen sai turkki lisää valkoista väriä

*Me tullaan yhessää tääältä*

Susu

Deby

Välillä pari pusuu 

*No kai se on pakko sit tulla ja lähtee kotiin*

Mutta tällä kertaa tämmönen postaus. Heido <3

Toheloin taas..

Moikka!

Kirjoitin tänne siitä että en hetkeen ole menossa töihin kun minulla meni polvesta nivelside (jos et ole lukenut niin linkki tässä: http://erillainenelamani.blogspot.fi/2016/12/ei-hetkeen-toita.html). Lopulta mie olin sairaslomalla tuonne 7.2. asti sen takia eikä polvi vieläkään ole täysin kunnossa. Kuitenkin päätin että menen kokeilemaan töissä oloa 8.2. No se ei sitten mennytkään ihan niin kuin suunnittelin...........

Heräsin aamulla 8 ja aloin valmistautua töihin lähtöön. Kaikki meni silloin vielä ihan hyvin, vään väsytti mutta ei muuta. Olin iloinen (ja samalla vähän jännittynyt kun pitkästä aikaa töihin) ja aamu meni nopeasti.

Lähdin sitten ulko-ovesta kävelemään autolle. Pääsin auton luokse ja heitin työkassin takaovesta autoon. No siitä sitten menin kuskin ovelle ja avasin sen..siitä se sit lähti.

Olin astumassa autoon ja maa olikin jäässä joten jalat lähti alta ja kaaduin. Löin molemmat sääret auton kynnykseen ja olin ottamassa vasemmalla kädellä kiinni, mutta sen käden pikkurilli osuikin samaan kynnykseen ja vääntyi. Siitä sitten nousin ylös ja jalkoihin ja käteen särki todella pahasti joten tuli samalla myös itku, menin kuitenkin autoon istumaan.

Soitin heti äitille ja kerroin mitä oli käynyt. Oli sitten puhe, että tulen hakemaan särkylääkettä heiltä ennen kuin menen töihin. Sitten rupesin tarkemmin katsomaan kättä kun ei pikkurilli liikkunut.. sormi oli vääntynyt väärään asentoon eikä se oikein liikkunut. Sain pienen paniikki kohtauksen siitä ja itkin koko matkan kotoa porukoille. 

Äiti tuli ulos ja näki tuon sormen ja oli vähän järkyttyneen näköinen. Samassa jotenkin helpotuin että olin päässyt edes ajamaan porukoille asti mutta myös älysin sormeni asennon ja menin ihan hysteeriseksi. Itkin, en pystynyt seisomaan ja hengitys ei kunnolla kulkenut. Äiti kysyi pystyisinkö edes menemään töihin, sain vain sanottua että en tiedä. Hetken äiti rauhoitteli minua ja soitti pomolleni, kertoi tilanteen ja sanoi että lähtee käyttämään minua lääkärissä. Pomo onneksi ymmärti tilanteen.

Sitten menimme siinä äitin kanssa sisälle ja otin lääkettä lisää kun kipu oli kauhea. En pystynyt katsomaan sormea koska samalla alkoi ahdistaa.. 

Kävimme ITE:llä yleislääkärillä joka ei oikein osannut sanoa mitä sille tehdään, mutta antoi kuitenkin särkylääke reseptit ja lähetteen röntgeniin. Lupasi soittaa samana iltana että mitä siinä kuvassa näkyy.

Soitto tuli ja kuulemma ylin nivel (?) oli jotenkin vähän vinksallaan ja että pitäisi seuraavana päivänä käydä toimenpide hoitajalla laittamassa lasta siihen. Samalla varattiin aika käsikirurgille (aika on huomenna illasta, vähän jännittää mennä sinne).

Lasta laitettiin mutta se jotenkin ei tuntunut hyvältä, vaan painoi ja sormi oli vaan entistä kipeämpi. Eikä verikään kiertänyt siinä kunnolla. Joten revin sen jo samana iltana pois..

Nyt olen sitten syönyt särkylääkkeitä ja yrittänyt kestää kivun.. Sormi ei vieläkään liiku kunnolla. Onneksi huomenna pitäisi selvitä tarkemmin mikä siinä on........

Sairaslomani siis jatkui ja nyt huominen vielä sairaslomalla. Käsikirurgi sitten antaa tuomion pääsenkö töihin vai en :/

Kuvaa kädestä koitan laittaa kuhan löydän USB-johdon ja saan siirrettyä kuvat koneelle.

Mutta nyt lähden ottamaan ilta särkylääkkeet ja katsomaan telkkaria. Heido <3!!


ps. Perheen lisäystä tulossa. Joten kerron myöhemmin kuka on Fanni <3

Psykologilla torstaina 2.2.

Moikka!

Voi viddu että ottaa päähän.. Siis niiin kun ei.. 

Olin tänään ihan jees menossa psykologille ja mietin et kerron tästä blogista ja viiltelystä psykologilleni.. No menin sitten sinne ja heti alkoi kamala helvetti..

1. Kerroin polvestani. Hän vain ''aha. joo. no toivottavasti se siitä''

2. Sanoin että oon yli kuukauden nukkunut tosi tosi huonosti. Nukahdan aina 1-3 aikaan yöllä ja herään 4-6 aikaan siihen etten saa enää unta.. Sitten pyörin sängyssä sen tunnin pari jonka jälkeen saan nukuttua vielä pari tuntia. Monesti myös havahdun yöllä usean kerran, eli yö unet tosi katkonaisia ja ei oikein laadukkaita. Psykologin mielipide oli että ''No kyllä se sitä. Sit ku pääset töihin niin siitä se''. No miten vitussa jaksan herätä töihin ja olla töissä kun oon väsyny koko aja enkä saa nukuttua..

3. Puhuttiin miun alkoholin käytöstä ja mietittiin syytä miksi juon. Tultiin siihen loppu tulokseen että juon sen takia että saan unehdettua murheeni ja olen humalassa niiin iloinen ja semmoinen ihminen millainen aina haluaisin olla. No sitten sain saarnan siitä kuinka se vaikuttaa minuun ja kuinka miun masennus on alkoholin syytä ja että miun pitäis rajottaa nyt juomista ymsymsyms. 

4. Sanoin että miulla on koulutehtäviä rästissä ja että muutenkin miun motivaatio KAIKKEEN on hukassa.. Siihen totes ''otat vaa ittees niskasta kiinni''  ''Päätät vaan että nyt teet ne''  ''Miun on hyvä sanoo nää kun ei oo tuommosta''. 

Jotenki en tiiä. Tuolla käynti sai vaan miun olon enemmän vittuuntuneemmaks.. Ois tehny mieli korkata huurteinen ja soittaa sen rohkasulla tonne ja sanoo että haluun vaihtaa ton tuulella käyvän psykologin johonki muuhun..

No joo..Ehkä tää on turhaa vittuuntumista jonkun mielestä. Mut siinä hetkellä kun ite kyyneleet silmissä kertoo siitä että ei enää jaksa ja vastaukset on tommosia niin ei tuntunu kauheen hyvältä..:/

Mutta nyt lähen syömään pizzaa ja kattomaan netflixii. HEIDO <3!

ps. Käykää seuraamassa blogia facebookissa;
https://www.facebook.com/erillainenelama/