Hellurei..
Nyt vois olla aika päivittää tännekkin miten miulla menee. Tai no jos tietäsin ite ees miten voin niin se ois ehkä paras lähtökohta.
Alotetaan vaikka siitä että viimeset kolme viikkoo tuntunu et miulla ja Tommilla menee huonommi. Tai siis ku ei olla juteltu normaalisti tai oltu samallalailla lähekkäin kun yleensä. Se osittain on sit saanu miut ajattelee että riitänkö? Ehkä minusta ei välitetä? Entä jos vain katoaisin iäksi tästä kaikesta? Olen kuitenkin kestänyt tämän hammastapurren ja yksin kyyneliä vuodattaen (enhän halua kenenkään näkevän kuinka voimaton oikeasti olen). Kuitenkin eilen kun oltiin kaveriporukalla yhdessä juomassa ja viettämässä iltaa niin tuntu, että ehkä se rentoutti molempia ja taas välit paremmin ❤️. Mut kai tää on, ainakin jotenki, normaalia suhteessa? Tai ainakin haluun niin uskoo!
Toinen asia on se, että on taas tää juominen vähän karannut lapasesta. Tai no toisaalta ei, mutta toisaalta taas kyllä. Olin kolme viikkoa tässä jokin aika sitten selvinpäin ja jotenkin nautin siitä kun ei ollut huonoa oloa ja rahat säästy kaikkeen kivempaan. No nyt oli neljäs viikonloppu putkeen juomassa. Ei olo oo paras. Huomaan et voin henkisesti paljon huonommin joka kerta kun oon juonu ja herään aamulla siihen kauheeseen oloon. Onhan se kivaa kun saa nollats kaiken ja siinä hetkessä se on ihana olo. Kuitenkin sit kun katsoo pankkitiliä ja halaa vessanpönttöö niii on olo vähä toinen.. Ehkä ensi viikonloppu jo selvinpäin, vai?
Oon myös sairaslomalla ollu viikon. Viime viikonloppuna nilkkani nyrjähti. Tän seurauksena varpaat vähän sinerti, nilkka turpos, jalka ihan kylmä, luun kohalla mustelma ja astuminen ei ollu mahollista. Kävin sit sunnuntaina päivystyksessä ja sain kepit, lääkettä ja nilkkatuen. Sit viikolla kävin yksityisellä ortopedilla ja sain lähetteen magneettiin (josta itseasiassa tulee tulokset huomenna), lisää kolmiolääkettä ja pieniä kuntoutus harjoituksia. Nyt jo hieman voi ilman keppejä kävellä, kuhan tuki on jalassa ja lääkkeet muistanu syyä. Toki ei kivutonta se kävely ole, mutta kun ei jaksa niitä keppejäkää raahata mukana kaikkialle..
Mut tämmöstä miun arkeen nyt.. Ei sen enempää eikö sen vähempää. Mielialat nyt vaihtelee ja heittelee yllämainittujen juttujen takii, mutta eiköhä kaikesta selvitä. Jos ei, niin sitten on aika lopettaa kärsimys ja luovuttaa.
Hyvää yötä rakkaat❤️!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti