Sen jälkeen viilsin pari vähän syvempää naarmua kepillä, minkä löysin metsästä (nykyään ällöttää kuinka epähygieeninen se oli..). Tähän asti se oli ollut vain kokeilua, mutta nyt aloin käyttämään tätä silloin kun olo oli huono.
Nyt viime talvena viilsin ranteeseen isot viillot ja monta.. Olin silloin ihan romuna ja ajattelin että itsensä satuttaminen on ainut vaihtoehto olon parantamiseen. Ajattelin ensin etten tästä kerro kellekkään, mutta kuitenkin paraskaverini näki ne. Hän alkoi itkemään ja sanoi pelkäävänsä että menettää minut, joten ''uhkasi'' kertoa äidilleni. Se sai minut pysähtymää ja sen jälkeen olin puolivuotta ilman viiltelyä.
Nyt tänä keväänä olen ollut todella stressaantunut ja itkuinen.. Myös viiltely on ollut osana elämässäni. Tälläkin hetkellä minulla on 3tuoretta viiltoa nilkassa.
Olen usein miettinyt että haluan eroon viiltelemisestä, mutta se olo kun näkee sen veren ja tuntee sen kivun niin se helpottaa hetken oloa, vaikka eihän se loppujen lopuksi mitän hyödytä.. Yritän kuitenkin vähitellen sen lopettaa ja keksiä sen tilalle jotain muuta. Joten jos sinulla on antaa hyviä neuvoja kuinka olet eroon päässyt viiltelystä niin olisin kiitollinen avusta :3 !
Moikka muru!
VastaaPoistaItse sain lopetettua viiltelyn kun viilsin lopulta niin syvän jäljen käteen joka piti tikata 5 tikillä.. Se että jouduin kokoajan salaamaan sitä, peittelin ja häpesin sitä... Vanhempani molemmat pitivät minua sairaana kun kerta satutan itseäni.. Sen jälkeen päätin että en enää viillä!se häpeän tunne kun käteesi jää pysyvä arpi,joka ei lähde ikinä pois,kuinka sinulta meni kädestä tunto ja osuit melkein valtimoon... Sitä ei niin helposti korjata, arpi on ja pysyy ikuisesti,se ei lähde pois. Häpeän sitä paljon! Samalla se opetti minulle kuinka käy lopulta jos viiltää syvälle. Mutta toivon että pääset eroon siitä,itse pääsin kun oli tarpeeksi tahdonvoimaa ja häpeää!
Moikka muru!
VastaaPoistaItse sain lopetettua viiltelyn kun viilsin lopulta niin syvän jäljen käteen joka piti tikata 5 tikillä.. Se että jouduin kokoajan salaamaan sitä, peittelin ja häpesin sitä... Vanhempani molemmat pitivät minua sairaana kun kerta satutan itseäni.. Sen jälkeen päätin että en enää viillä!se häpeän tunne kun käteesi jää pysyvä arpi,joka ei lähde ikinä pois,kuinka sinulta meni kädestä tunto ja osuit melkein valtimoon... Sitä ei niin helposti korjata, arpi on ja pysyy ikuisesti,se ei lähde pois. Häpeän sitä paljon! Samalla se opetti minulle kuinka käy lopulta jos viiltää syvälle. Mutta toivon että pääset eroon siitä,itse pääsin kun oli tarpeeksi tahdonvoimaa ja häpeää!