Joskus tykkään näitäkin kirjotella kun olo on huono/ hyvä/ tylsistynyt. Tässä nyt vaan osa ja varmaan teen näistä viel toisen postauksen myöhemmin :) !
Rakastan sua vaikka sanon aina muuta,
yksin en vain jaksa enää katsoa kuuta.
Tähdille itkeä ja pihamaa yksin kitkeä.
Jos vielä voisin, ottaisin mä sut takaisin,
rutistaisin ja ehkä pusunkin antaisin.
Mutta se ei kuitenkaan enää onnistu,
sinulla on uusi, enkä halua tulla väliinne.
Yksi viesti vastaukseksi riittäisi,
siitä sua mä kiittäisin.
Olisitpa kanssani tänään täällä,
ja aina maan päällä.
Ehkä tulevaisuudessa meillä on lapsi,
ehkä jopa kaksi.
Mutta ei murehdita siitä,
toivottavasti sulle riitän.
En vaihtaisi hetkistämme mitään.
En rakkautta, vitsejä tai salaisuuksia.
Eli en todellakaan mitään.
Vaikka välimatka on suuri,
ei se voi olla välillämme muuri.
Olisipa rakkauteen lääke kuuri.
Lähdetkö kanssani pois täältä,
etsitään yhdessä turvapaikka.
Ei kerroittaisi siitä muille,
paskaa puhuville suille.
Mutta ole kiltti,
anna mulle vielä anteeksi.
Toista voi rakastaa, jos haluaa
ja myös anteeksi silloin antamaan.
Haluun vaan itkee ja parkuu,
juosta tätä paskaa maailmaa karkuun.
Miks laitatte suolaa mun haavoihin,
mua ei vaan oo luotu tän maailman kaavoihin.
Kun sut mä tapasin,
mieleni latasin,
sun luokse karkasin..
Luoksesi saavuin
jalkojesi juureen kaaduin.
Kyynel poskellani vieri,
ja ajatukset päässäni kieri.
Tässä nyt osa mitä löysin ja tähän jaksoin kirjoittaa :). Tämä nyt oli vähän erilainen kirjoitus, mutta kuitenkin kuvaa minua ja kertoo arjestani!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti