"Herään aamulla kauheaan viinan hajuun. Olen väsynyt, mutta pääni täyttää ajatus "onhan iskä ja äiti kunnossa?".
Valvoin taas kuunnellen sitä kännistä miehen laulamista, puhelimessa puhumista ja vanhempien huutamista toisilleen. Itkin peiton alla taas melkein koko yön peloissani ja ahdistuneena. Välillä esitin nukkuvaa, ettei heikkouttani huomattaisi.
Nousen ja löydän äitin nukkumasta sohvalta. Tiedän hänen olevan vihainen ja pettynyt, tai ainakin näin uskon. Isän löydän vanhempien makuuhuoneesta nukkumasta.
Kuuntelen hetken hiljaisuutta. Se ei tule kuitenkaan kestämään pitkään. Tiedän jo saman toistuvan kohta. Kovetan itseni ja toivon asioiden muuttuvan vielä. Haluan uskoa siihen.. Ehkä vielä joskus.."
~muistoja lapsuudesta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti