En tiedä..

Moikka..

En edes tiedä mistä aloittaa. Ainakin sen haluan sanoa, että olen pahoillani ettei tekstejä ole tullut hetkeen. Olen kamppailut tunteiden vuoristoradassa ja yrittänyt jaksaa herätä seuraavaan päivään. 

Viime aikoina minulla on ollut ns. hyviä kausia ja sitten alkaa taas se ala mäki. Kävin psykologilla viime kuun alussa ja siellä sitten juteltiin normaalisti. Esitin (niiin kuin aina ennenkin) iloista ''omaa itseäni'', mutta sitten yht'äkkiä aloin vaan itkemään ja romahdin.. En tiedä syytä ja psykologikin hämmästyi. Hän sitten kyseli tiedänkö mistä tämä tunne johtuu, mutta en osannut vastata. Sinänsä miulla on kerrankin elämässä kaikki suht hyväll mallilla. Henkisesti silti voin erittäin huonosti.. 

Myös muutama uusi arpi koristaa nykyisin ihoa.. Niin ei pitänyt käydä, mutta tuntui kuin minut olisi vallannut demoni. Se halusi satuttaa ja se nautti siitä, se ei myöskään tuntenut kipua. Kun jäljet oli tehty ja katselin loppu tulosta niin ns heräsin, aloin tuntea kipua ja surua siitä miksi menin sen tekemään. En tunne sitä puolta itsestäni, mikä rakastaa itsensä satuttamista..


En oikein nyt tiedä mitä kirjoittaa tästä miun olosta. En oikein tunne mitään. Ehkä tällä hetkellä miun oloo kuvaa parhaiten lause : En jaksa elää, mutten tahdo myöskään kuolla..


Mutta nyt yritän keskittyä musiikin kuunteluun ja käydä ilta tupakalla.. HEIDO <3!

ps. Yritän saada taas tehtyä uusia kirjoituksia aktiivisemmin