Vihaan sitä kun minulle tullaan sanomaan "tee jotain mistä tykkäät" "kyllä se siitä" "miun ___ on asiat paljo huonommin kun siulle, joten älä valita" "ota niskasta kiinni ittees" "sie ite päätät, että paranet" ja mitähän kaikkea muuta paskaa miulle on ladottu... Ja niinkun arvaatte niin nää kommentit tullu niiltä joilla ei mitään kokemusta masennuksesta. Huoh..
Sitten toinen. Joku kehuu että "kävin tossa äsken 10km lenkillä. Nyt töihin, jonka jälkeen käsityökerhoon ja illalla vois vielä nähä muutamaa ystävää. Mitäs siun päivään?" ja itellä jo pelkkä herääminen tuottaa tuskaa, saatika se että lähtisi lenkille/töihin/harrastuksiin/tmv.
Kolmas. Anteeksi etten enää ole niin sosiaalinen. Ymmärtäkää ettei tässä olossa aina jaksa nähdä ihmisiä. Enkä tarkoita millään pahalla sitä että en vastaa viesteihin aina, en jaksa nähdä, en pysty vastaamaan puheluun.. Se vain johtuu siitä, että olen niin väsynyt etten kertakaikkiaan jaksa. Jos tämä tuntuu sinusta ylitsepääsemättömältä niin ehkä on parempi hyvästellä.
Neljäs. "Miten hankalaa voi muka olla ruuan teko!? Heität vaa makaronit kiehumaan ja teet kastikkeen samalla" "ei voi olla noin vaikeeta lähtee lenkille" "oma vikas kun laskut erääntyy" "laiska"
Jotenki aina tulee vaan mieleen että ihmiset hei, miettikää kaks kertaa kun sanotte/puhutte masentuneelle jotain tommosta. Se tuskin kauheesti oloa parantaa. Toki saa kertoa omista tekemisistään, mutta jotain rajaa kuitenkin.
Masentuneelle kannattaa jutella ja olla läsnä. Isoin apu läheisiltä on heidän tukensa, ymmärrys ja läsnä olo. Olen ite kokenut paljon sitä että eka kehutaan niin miten ollaan tukena tuli mitä tuli. Sitten miulla vähä huonompi jakso menossa, enkä ole niin aktiivinen minkään suhteen niin sitten hylätään sen takia kun "oot muuttunu" yms..
Tässä nyt vaan vähän miun mielipiteitä. Saa toki kertoo omiakin ja jos kokemusta jostain samankaltaisesta..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti