Huoh.. En ole uskaltanut käydä psykologilla pitkään aikaan.. Ahdistaa pelkkä ajatuskin että joutuisin taas kertomaan todelliset tunteeni. Tuntuu helpommalta vain pitää kaikki sisällä ja sitten juoda viikonloppuna semmoiset kännit että unohtuu kaikki.
No mietin kuitenkin nyt että pitäisikö varailla aika psykologille. Kuitenkin hoitosuhteeni on päättynyt ilman miun tietoa ja nyt miulla ei oo hoitosuhdetta missään. Tää tekee taas sen, että en tiedä minne soittaa että saisin apua. Oon ihan pihalla kaikesta.
En pysty enää ees itkemään, oon pantannu kaikkee liian paljo sisälle. Rakastan sitä hetkeä kun pääsen juomaan, koska silloin miun ei tarvii ajatella mitään. Aamulla toki pönttöö halatessa asia on eri..mutta on se sen arvoista, kai.
Ehkä kaikki muuttuu viel paremmaksi ja saan oman parantumiseni taas alkamaan! Hyvää viikkoa kaikille❤️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti