Muistan joskus kun koulussa puhuimme fyysisestä ja henkisestä kivusta. Silloin monet sanoivat että fyysinen kipu olisi ''kovempaa''. Kuitenkaan se ei todellakaan mene niin. Harvoin pelkkä fyysinenkipu johtaa siihen, että ihminen tekee itsemurhan. Vai kuinka usein kuuletta näin olevan..?
Henkinen kipu on voimakasta kipua. Se ei aina johdu esim. kiusaamisesta tai muutenkaan muista ihmisistä. Joskus se alkaa vain pienestä asiasta ja sitten kaikki sen jälkeen tapahtuvat pienetkin negatiiviset jutut kerryttävät kipua.. Välillä jopa niin suureksi että ihminen alkaa suunnittelemaan itsensä tappamista ja jopa tekee sen..
Kaikki eivät ole koskaan kokeneet sitä henkistä kipua, minkä me masentuneet olemme kokeneet/ koemma. Te jotka toitotatte että ''tiedän miltä sinusta tuntuu'' ''älä ajattele noin. Elämäsi on täydellistä'' ''haetkko jotain huomiota tuolla?'' , ette todellakaan ymmärrä. Se kipu on jotain niin kovaa ja sanoin kuvailematonta..
Masennus on sellainen sairaus, mitä en toivoisi pahimmalle vihamiehellenikään. Kun kerran vajoaa ojaan, niin sieltä nousu takaisin maanpinnalle on erittäin hankalaa. Usein myös käy niin, että kun on päässyt melkein pinnalle, vajoaa takaisin (ehkä vielä syvemmälle) ojaan..
Itse olen kamppaillut masennuksen kanssa (vasta) 2vuotta. Joskus olen voinut paremmin joskus huonommin. Nyt en enää ole varma miten voin. Olen varovainen ja epäluuloinen kaiken suhteen. Pienikin epäonnistuminen ja mietin jo että miksi olen tälläinen enkä osaa mitään.
Huoh.. Tää teksti on varmaan todella epäselvä, mutta yritin jotenkin saada peruttua tätä asiaa sanoiksi..
ps. Jos haluatte kuulla jostain tietystä asiasta kirjoitusta, niin saa ehdottaa!
HEIDO <3
Miten löytää onnea tästä,
Pienestä surullisesta elämästä.
Tahtoisin nousta viimein pintaan,
Olla taas onnellinen mutta mihin hintaan..
-memmu-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti