Joskus iltaisin kun menen sänkyyn peiton alle ja sammutan valot, mietin miltä tuntuisi jos ei aamulla heräisikään? Entä jos nyt kun nukahdan niin nukahtaisin ikuiseen uneen josta en enää koskaan heräisi? Olisiko se sitten niin kauheaa?
Pelkään omalla tavallaan kuolemaa ja sitä kun illalla suljen silmäni, että ne eivät aamulla enää aukeisi. Mutta taas toisaalta on aikoja jolloin toivon, että silmät suljettua nukahtaisin ikiuneen. Ei enää kipua. Ei enää särkyä. Ei enää ahdistusta. Ei enää tätä kaikkea paskaa. Ja paras, en itse joutuisi toteuttamaan/tekemään sitä lopullista päätöstä..
Entäs läheiseni? Olisiko se oikein heille? Jäisivätkö he kaipaamaan? Huomaisiko edes kukaan? Vastaus on etten tiedä. EN kertakaikkiaan tiedä. Mutta onko sillä loppupeleissä merkitystä? Eikö olisi tärkeintä että olisin itse viimein paikassa paremmassa?
https://surunauha.net/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti