sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Juuri nyt

Pitäis varmaan mennä käymää siellä psykologilla.. En oikein tiiä miten voin henkisesti.. Aina kun äiti kysyy että miten voin niin alkaa tulee kyyneleet silmiin ja kieltäydyn puhumasta asiasta.

Siis kun en ymmärrä. Oon tällä hetkellä onnellisempi kuin pitkään aikaan kun oon saanu niin paljo ihania ihmisiä ympärilleni viimesen vuoden aikana. Mutta silti romahdan ihan pienestäkin asiasta. Esimerkiksi joku sanoo läpällä jotain niiin se saattaa mennä miulla tunteisiin niin pahasti et alan tiedostamatta raapimaan/puremaan itseäni tai alan pään sisällä haukkumaan itseäni alimpaan helvettiin. 

Tommi onneks nykysin huomaa millon miulla menny hermo ja voin huonosti. Tänään viimeks vähän kinasteltiin ja mie sit lähin siitä tilanteesta kävelemään. Sit ku tulin kotiin nii ei menny pitkään ku toinen tulee tökkimään ja halaamaan! Sain siitä suoraan hymyn huulille ja unohin kaiken pahan miun ympäriltä.

Vaikka elämäni ei olekkaan ruusuila tanssimista niin onneksi omistan ''perheen'' mikä pitää minut täällä kaikesta huolimatta <3! 



Arvostakaa pienimpiäkin asioita mitä elämässänne on!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti